Kesää

Kuvan mukaisesti kesä parhaimmillaan. Lämpöä oli riittävästi (tällä hetkellä vain 14 astetta eli yli puolella laskenut siitä mitä oli). ja siitä nautittiin niin pitkään kun sitä kesti. Meillä oli enimmillään 39 astetta plussaa varjossa. Talon takana rinteen ja talon välissä ilma pääsi lämpenemään…

Minun puolestani olisi voinut olla tuota lämpöä pitempäänkin, mutta nurmikko ja luonto alkoi jo kärsiä kuivuudesta. Matot tuli pestyä ja kuivuivat tuossa lämmössä ja järveltä käyvässä tuulenvireessä nopeasti.

 

Pihakukkia joutui kyllä kastelemaan useamman kerran päivässä, mutta sehän ei  mitään haitannut. Olipahan hyvä syy olla ulkona. Nurmikkoa kasteltiin kuuminta keskipäivän aikaa ja yöaikaa lukuunottamatta koko ajan. Ja kohtuullisessa kunnossa näkyi selviävän. Ruohon kasvu hiipui selvästi ja niimpä Jorkki jouti huilailemaan muutaman päivän. Nyt, kun ilma viileni, niin eiku takasin töihin vaan.

Viime syksynä vanhoista ikkunoista tekemäni lyhty sai lopullisen silauksen helteiden aikaan. Maalasin katon mustaksi sekä tein uudet vahvemmat päätykolmiot ja maalasin ne valkoisiksi. Nyt on sitten taas valmiina syksyä ja talvea varten. Jonkinlainen valosarja siihen varmaankin tulee. Saas nähä mitä kivaa keksii…

 

Alkukesästä lyhdyssä oli amppelimansikka sekä lattiaruukussa kolme taimea mansikkaa eri lajikkeita. Aika monta mansikkaa sieltä sai syödä, mutta eipähän ne jaksaneet alkua

pidemmälle marjoja tuottaa. Voima kertakaikkiaan pienissä astioissa loppui kesken. Ensi kesäksi täytynee keksiä jotain muuta mukavaa. Aurinkoisena lämpöisenä kesänä lyhdyssä ei voi pitää kukkia, koska ne oven aukipitämisestä huolimatta ovat siellä liian kuumassa. Eri asia olisi, jos lyhty on koko ajan varjoisassa paikassa. Sellaista tästä pihasta ei löydy muuta kuin talon takaa ja mitähän iloa lyhdystä taas siellä on, kun sitä ei edes näe. Tuo mansikkaidea oli tälle kesälle ja ensi kesäksi siis uudet kujeet.

Äitienpäivän leipomukset

Äitienpäiväksi 2019 leivoin kinuskijuustokakun ja suolaiseksi tarjottavaksi voileipäkakun. Kinkkua, paprikaa, suolakurkkua, ranskankermaa, ruohosipulituorejuustoa, majoneesia… Suolaisia leivonnaisia en ole paljoa tehnytkään enkä niissä koe olevani mitenkään omillani, mutta kyllä siitä tuli minusta hyvää.  Koristelutkin onnistuivat hienosti. Käytin hyväkseni leivonnassa tarpeellisia koristelumuotteja ja tein niistä ”kukkia”.

Tällainen siitä tuli. Kokoakin oli riittävästi. 3 x 3 paahtoleipää yhdessä kerroksessa ja välejä on kolme. Pinnalla ruohosipulituorejuustoa ja majoneesia. Ja koristeet. Tomaatin kuoresta ”ruusuja”. Kinkku- ja meetvurstileikkeleestä kukkia, salaattia lehdiksi, rypäleitä väriä antamaan sekä tomaatista ja kurkusta muotilla tehtyjä kukkia.

Lisäksi tarjolla oli muruseni tekemiä voisilmäpullia 🙂 ja erään vieraan tuomaa täytekakkua. Mitähän uutta keksisi seuraavaksi äitienpäiväksi?

Äiti, kerro minulle

Sain viime äitienpäivänä tyttäreltäni kirjan Äiti, kerro minulle. Se on Elma van Vlietin kirja, jonka hän alunperin kehitti omalle äidilleen, kun totesi, että on paljon asioita, joita hän ei äidistään tiennyt. Millainen äiti oli nuorena, mistä hän haaveili, kuka oli ensirakkaus jne. Sellaisia tietoja äidin elämän varrelta, jotka eivät muuten tule elämän aikana esiin, tietoja, joita hän ei kenties ole kertonut kellekään tai joita ei ehkä tiedä muut kuin äiti. Siitä sitten kehittyi painettavaksi kirjat Äidille, Isälle, Isoäidille ja Isoisälle. Paljon tietoa henkilökohtaisesta elämästä, tietoa joka häviäisi muuten ihmisen mukana hautaan. Näin kirjan antaja, ja siis samalla takaisinsaaja, saa tietoja omasta ja myös läheistensä historiasta ja tapahtumista. Minusta erinomainen oivallus tämä kirja!

Kirja on 160-sivuinen eli paljon  sivuja täytettävänä. Ajatus on, että täyttäjä tekee siitä mahdollisimman omannäköisensä. Kirjoitusvirheineen, -tyyleineen ja sotkuineen juuri sellainen kuin tekijä on ja asiat haluaa sanoa. Persoona peliin. Kirjassa on ikäjärjestyksessä aihealueittain kysymyksiä johdattelemassa asioihin,  joista voi kertoa ja paljon tyhjiä sivuja valokuvia ja kysymysten ulkopuolista kertomista varten. Millainen olit lapsena, nuoruutesi, kouluaika, aikuisuus, harrastukset, haaveet jne. Ja väliin laitettu osiot: Kerro minusta. Eli kirjan antajasta tietoja syntymästä tähän päivään.

Kirjan sain siis toukokuussa 2018 ja valmiiksi sen tein tammikuussa 2019. Runsaasti projektiin aikaa käytin, mutta uskon, että se on sen arvoinen. Itsellekin omalla tavallaan mielenkiintoista palauttaa mieleen vanhoja asioita omasta elämästä. Jotkut kirjan kysymykset tuntuivat vierailta ja silloin laitoin tilalle valokuvia ja niistä tekstin. Valokuvia kirjaan tulikin pitkälti toista sataa kappaletta. Minusta ei ole kuvia vauva-ajalta, mutta kaikki kuvat pienestä Tarjasta ovat kirjassa mitä käsiini sain.

Tein vielä niin, että otin kirjan jokaisesta sivusta kännykällä kuvan ja siirsin kuvat muistitikulle. Kun sitten kohtapuoleen luovutan tyttärelleni tuon kirjan, hän saa myös tikun itselleen. On sitten tallessa jotenkin muutenkin kuin kirjan muodossa. Toivon, että tyttäreni nauttii kirjasta ja oppii minusta ja ehkä itsestäänkin uusia asioita. Mukavia lukuhetkiä, rakas tyttäreni!

Askarteluja

Joulun alla tuli askarreltua sytykeruusuja ja sytykesipsejä. Sipsejä en ennen ollut tehnytkään. Itse asiassa ne olivat minusta helpompia tehdä kuin ruusut. Ja ajavat kuitenkin saman asian. Kun sanomalehtiä ei juuri huusholliin tule millä sytyttää tulet, niin näistä on apua.

Ostin pienikuvioisia servettejä ja leikkasin niistä vanulapun kokoisia ympyröitä. Ympyrän laitoin vanulapun päälle ja kastoin ne yhdessä grillipihdeillä kiinni pitäen sulassa steariinissa. Vein vielä terassille kylmään jähmettymään.

Sytykesipsejä voi tehdä eri värisiä ja kuvioisia ja pakata nätisti koriin tai sellofaaniin ja viedä vaikka lahjaksi tai tuliaisiksi.

Sytykeruusut ovat vähän monimutkaisempia tehdä. Säästin kananmunakennoja ja revin niistä ”kupit” ja suikaleita. Steariinin voi myös värjätä mieleisekseen. Kuvan ruusujen väri on tullut kynttilänjämistä. Ei siis ole värjätty millään. Valkoisia ja punaisia kynttilöitä polteltu ja siitä tuo punertava väri.

Valmis!

Siinä se on! Siippani ystävällisellä avustuksella vihdoinkin valmis ja vietävissä ulos paikoilleen. Ja tietysti valot sisään. Kunhan tulee lunta, niin näyttää hyvältä. Yritin ensin laittaa sen sisään pientä kuusta, mutta ei tullut mitään. Kataja olisi sopivampi, kun puun täytyy olla kapea.

Metsässä liikkuessa on pidettävä silmät auki. Sellainen ”käppyrä” oksa sopisi myös mainiosti lyhdyn sisään ja siihen kiedottuna valosarja.

Kesällä lyhtyyn voisi laittaa esimerkiksi kukan tai amppelimaksikan. Vain mielikuvitus rajana… Vuodenajan mukaan vaihtuva sisustus.

Mikähän on seuraava projekti…

Lyhtyprojekti

Syksy on ollut lämmin ja sää hyvä, mutta silti on pimeää, kun ei ole lunta. Pihassa olevat mustat harmaavesisuodattimen ilmastointiputket tekee mieli peittää jollain ja siitä tarpeesta välähti idea isosta lyhdystä.

Sain haltuuni neljä vanhaa ikkunaa, joista suunnittelen tekeväni lyhdyn putkien peitoksi. Samalla saa valoa ja tunnelmaa pihalle, kun laittaa lyhtyyn valosarjan, kynttilöitä tai mitä nyt ikinä keksiikään.

16.11.2018

Alkuun poistin vanhat saranat ja kahvat. Työlästä se oli, kun vanhaa maalia oli monta kerrosta päällä. Sen jälkeen hioin irtonaista maalia pois ja maalasin enimmät näkyville jäävät osat valkoisiksi. Ruuvailin ikkunat toisiinsa kiinni; yhden oveksi ja siihen saranat ja haka millä pysyy kiinni. Kyllästetystä laudasta pohja. Ikkunakittiä poistin jonkin verran ja siihen tilalle tuli valkoinen silikoni. Lopuksi maalasin kaikki puuosat valkoisiksi sekä sisä- että ulkopuolelta, paitsi tietysti en lattiaa. Ja tulos tässä vaiheessa on kuten kuvasta näkyy. Katto enää puuttuu. Suunnitelmissa mustasta profiilipellistä vesikatto ja valkoiseksi maalatusta laudasta päätykolmiot. Täytynee myös katkaista oven alta lattialaudat vähän lyhemmiksi.

Mielenkiinnolla odotan minkälainen lyhdystä tulee. Ja varsinkin saanko sen ehjänä paikoilleen. Pienen särön sain jo aikaiseksi yhteen lasiin ja siinä suuri vaara, että se halkeaa enemmänkin. Lyhdystä ei ole tarkoitus tulla täydellistä uudenveroista tasaista ja siloteltua vaan saa olla elämää nähneen näköinen. Patinoitunut ja rosoinen. En peittele ja tasoittele vanhoja saranoiden lovia enkä ruuvinreikiä. Kestää kuitenkin hivenen paremmin ulkona sateessa ja pakkasessa, kun nuo kuluneet puupinnat maalasin. Voisin ensi kesänä tehdä ruutuihin vielä ristikot niin näyttäisi vielä paremmalta. Katsotaan miten projekti tästä etenee…

Panssarivaunuajelu

Eilen ajeltiin panssaroidulla miehistönkuljetusajoneuvolla Vihdissä. Kuvan mukainen vempele. Saurer 4K 4FA G2. Homman nimi oli parihaaste. Eli opastuksen jälkeen lähdimme liikkeelle; toinen ajoi ja toinen ampui.

14.10.2018

Metsässä tehtiin kierros; voitiin valita joko vaikeampi tai helpompi reitti. Ja toinen yritti pysytellä kyydissä pystyssä ja osua tauluihin, joita reitin varrella oli. Aseena oli kuulapyssy. Voin kertoa, että olipa mahtava kokemus. Niin ajaminen kuin ampuminenkin. Alkuperäinen pääase on 20 mm Oerlikon Contraves m204 -konetykki; sillä toki emme ampuneet.

Elämyslahjoilta (Panssarikolonna.fi) ostin tämän Murulleni lahjaksi ja kun parihaasteen halusin, niin pääsin sitten itsekin mukaan. Suoritus leikkimielisesti arvosteltiin ja saimme siitä todistuksen sekä hihamerkit. Lämpimästi suosittelen; vähän erilainen lahja.

Jälleen lomailemassa

Kesä oli ja meni. Olikin kaunis ja lämmin ja siitä voi sitten siirtyä hyvillä mielin syksyyn; ja seuraavaan lomaan. Laiskuus oli iskenyt enkä ollut kirjoitellutkaan vähään aikaan.

Syyskuun puolivälissä alkoi kahden viikon loma. Ensimmäisen vietin muruseni luona ja toiseksi viikoksi ajeltiin Ylläkselle. Puiden lehdet olivat keltaisina, mutta maaruskaa ei paljoa ollut. Kun ajatus oli käydä maastossa päivän kävelyretkillä, niin hyvä oli kuitenkin, että ei ollut lunta.

Pirunkuru kiivettiin ylös. Maisemat sieltä ovat todella upeat. Sielu ja silmä lepää.   

Aika hyvä kunto pitää olla, että jaksaa yhtäjaksoisesti sen kiivetä. Pari kolme kertaa taidettiin pysähtyä vetämään henkeä. Näky Kesänkitunturin laelta korvaa kuitenkin kaiken tuon kiipeämisen vaivan.

Kyllä siinä etelän tytöllä on Lapin maisemissa ja luonnossa aina vaan ihmettelemistä ja ihailemista, vaikka siellä monen monta kertaa on jo käynyt. Sitä kai kutsutaan Lapinhulluudeksi. Sinne vaan tekee mieli mennä.

Luonnosta löytyy varmasti miljoonia taideteoksia; kunhan vaan pitää silmät auki ja malttaa pysähtyä katselemaan. Näissä kuvissa vain muutama esimerkki. Luonto on oikeasti ihmeellinen. Sen voima on mittaamaton ja voittamaton. Valokuvat eivät oikein tee oikeutta kaikelle sille kauneudelle.

 

Lomalla vietettiin myös mun synttäreitä. Sain murulta lahjaksi mm. hieronnan paikalliselta hierojalta. Oli tosi hyvä ja rento olo sen jälkeen; varsinkin kun päivällä olimme kävelleet maastossa.  Saunottiin ja käytiin syömässä ravintolassa. Ja sitten illalla Pirtukirkkoon tanssimaan.

Sekin loma loppui aikanaan ja oli palattava arkeen. Ja syksyyn. Ylläkseltä lähtöpäivän aamuna tuntureiden laella oli jo lunta.  Onneksi ei kuitenkaan alempana; hyvä keli oli ajella takaisin kotiinpäin.

Viikon loma ohi :(

Valitettavasti! En kyllä ensi kesänä ota näin vähän lomaa keskellä kesää. Onneksi syyskuussa on kaksi viikkoa. Sitä odotellessa.

Sää suosi, todellakin. Lämpöä ja aurinkoa oli riittämiin ja vesi lämmintä; ja lomaseura maailman parasta :). Viime kesän sään jälkeen tuntui hyvältä. Olin varautunut siihen, että öppiäisiä riittää, mutta ei ollut ensimmäistäkään hyttystä; eikä paarmaakaan. Ja se oli loistavaa! Kuvassa lukemat enimmillään viikon loman aikana.

 

Rannassa kasvoi muutama lumme ja pitihän niitä kuvata. Kaunis kukka kuin mikä! Ei vaan elä maljakossa, turha yrittää.
Ilo on silmälle ihan omalla paikallaan siinä missä kuuluukin olla.  Suomen luonnossa tietääkseni kasvaa ainakin yhdessä paikassa luontaisesti vaaleanpunaisia lumpeita. Ne vasta kauniita ovat. Valitettavasti ihmiset repivät niitä ja yrittävät viedä omiin pihalammikoihinsa. Jalostetut saattavat elääkin, mutta luonnosta otetut tuskin.

Viikko meni nopeasti. Aamulla nukuttiin pitkään, lekoteltiin auringossa, uitiin ja saunottiin. Parhaimmillaan kolme kertaa päivässä. Heti aamusta ensimmäisen kerran ja se vasta on mukavaa. Kerran käytiin tanssimassa ja yhtenä päivänä  kaupunkikierroksella. Lukemista kului ja ristikoitakin tuli täytettyä. Lomakakku leivottiin (tällä kertaa tiramisukakku) ja siitä riitti herkuteltavaksi monena päivänä. Mansikoita ja hyvää ruokaa. Se oli sellanen kahden kilon loma, heh.

Kaikki hauskuus kuitenkin loppuu aikanaan ja on palattava arkeen.Kuivaa, lämmintä ja aurinkoista oli koko viikko, mutta kesäkukat olivat erinomaisessa kunnossa kotona. Kiitos kukankastelijan! Nurmikko meinasi vähän kärsiä, mutta ei pahasti. Yleensä lomalta on ihanaa palata kotiin, mutta nyt tuntui siltä, että olisi voinut olla pidempäänkin.

Kuva 20.7.2018.